Torkjel tähtää nuorimmaksi norjalaiseksi seitsemän huipun valloittajaksi

Vain kahdeksan norjalaista on aiemmin kiivennyt kaikille näille huipuille. Useimmat heistä ovat olleet viisikymppisiä ja käyttäneet tavoitteen saavuttamiseen lähes 10 vuotta. Torkjel on vasta 27-vuotias ja kiivennyt huipuille kolmessa vuodessa. Seitsemästä huipusta ovat jäljellä enää Mount Everest ja Mount Vinson Antarktiksella.

Torkjel varttui Oslossa Frognerin betoniviidakossa ja harrasti lapsena muiden tapaan jalkapalloa ja partiota. Torkjelin esikuva oli ruotsalainen isoisä, joka oli ollut armeijassa ja taistellut Suomessa talvisodassa. Myös Torkjel pohti uraa puolustusvoimissa.

Hän halusi suorittaa varusmiespalveluksen kunnolla. Torkjel haki laskuvarjojääkäriksi ja tuli valituksi 24 muun kanssa lähes tuhannen hakijan joukosta vuosikurssille 2008–2009. Vuosi oli todellista rääkkiä, ja armeijassa Torkjel sai todella kokea, kuinka pitkälle kehoa ja erityisesti mieltä voi haastaa. Vaativien harjoitusten myötä Torkjel alkoi kokea olonsa yhä mukavammaksi ulkona luonnossa ja oppi, että pystyy selviytymään kaikesta.

Torkjel on aina pitänyt eräelämästä  Kiinnostus vuorikiipeilyä kohtaan heräsi toden teolla, kun hän matkasi kahdeksi kuukaudeksi Nepalin vuoristomaisemiin. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun hän oli saanut opinnot päätökseen Norjan teknis-luonnontieteellisessä yliopistossa Trondheimissa. Trondheimissa hän alkoi myös harrastaa kiipeilyä. 

– Fyysisen treenin lisäksi kiipeily on hyvää mentaalista harjoittelua. Pitää luottaa siihen, että rinteeseen kiinnitetyt haat pitävät. Jos putoaa, pää täytyy pitää kylmänä ja kaikki pitää tehdä oikein, Torkjel sanoo.

Vuorikiipeily edellyttää fyysisen ja henkisen vahvuuden lisäksi valtavaa tahdonvoimaa ja rohkeutta.

– Olen aina pitänyt itseni kunnossa ja treenannut säännöllisesti. Mount Everestin matkan lähestyessä olen keskittynyt erityisesti kiipeämisessä tarvittaviin perusominaisuuksiin: painavien taakkojen kantamiseen, kiipeämiseen jyrkässä maastossa ja hyvään peruskuntoon. Voimaharjoittelussa olen keskittynyt jalkoihin ja selkään.

Torkjel on viettänyt tuntitolkulla aikaa ELIXIAssa ja kiipeillyt paljon. Viikkoon mahtuvat yleensä jalka- ja selkätreenit, pari kuntotreeniä, kiipeilytreeni ja säkkitreeni.

Torkjel kertoo, että hän on treenannut ajoittain todella kovaa ja ottanut välillä rauhallisemmin, kun keho on vaatinut sitä.

– Kehon kuunteleminen on ollut todella tärkeää. Olen aiemmin treenannut liian kovaa, enkä halua nyt ottaa sitä riskiä, Torkjel kertoo.

Valmistautumiseen on kuulunut olennaisena osana visualisointi. Torkjel tietää, että hänellä on edessään kaikkien aikojen koettelemus. Siksi hän käy mielessään läpi skenaariota, jossa hän kärvistelee Mount Everestin huipulla ja jopa juomapullon esiin ottaminen on rasittavaa. Hengitys on lyhyttä ja pinna tiukalla.

– Olen melko varma siitä, että sellainen tilanne käy vielä toteen, joten minun täytyy olla hyvin valmistautunut. Visualisointiin kuuluvat myös polkujen ja reittien läpikäyminen kartalla ja YouTubessa sekä muiden matkakertomusten lukeminen. Mitä paremmin tiedän, mikä minua odottaa, sitä paremmin pystyn siitä selviytymään.

Fyysinen ja henkinen puoli liittyvät tiukasti toisiinsa. Mitä parempi fyysinen kunto on, sitä pidempään kestää, ennen kuin henkistä voimaa tarvitsee alkaa hyödyntää. Valmistautumisvaiheessa Torkjel on treenannut äärimmilleen esimerkiksi intervalliharjoituksien avulla. Hän juoksee juoksumatolla viimeisen intervallin aikana neljä minuuttia ja jo kahden minuutin jälkeen hän on täysin uuvuksissa.

– Kun ajattelen voivani lopettaa kolmen minuutin jälkeen, minun pitää ravistella itseäni ja sanoa, että ”jos nyt lopetat, et selviä myöskään Mount Everestistä. Jos selviät neljästä minuutista, selviät mistä vain.”

– Armeijassa muistutettiin jatkuvasti, että kun ajattelee antaneensa kaikkensa, vielä on 50 prosenttia jäljellä. Kehoa pitää kuunnella, mutta sitä ei tule ottaa liian kirjaimellisesti. Tärkeintä on asenne: voimavaroja löytyy aina, kun saa ajatukset liikekannalle ja pystyy irrottamaan katseen fyysisesti rankasta tilanteesta, Torkjel tietää.

Koska kaikki liittyy kaikkeen, Torkjel Hurtig painottaa hyvän ruokavalion tärkeyttä. Lisäksi hän ottaa joka päivä kalanmaksaöljyä, proteiinijauhetta, vitamiineja ja magnesiumia. Valmistautuessaan Mount Everestille nousuun Torkjel ei ole nauttinut juuri ollenkaan alkoholia.

– En usko, että alkoholi romuttaisi harjoittelun, mutta henkisellä tasolla minulle on apua siitä, että pystyn kieltäytymään asioista ja tekemään sen, mitä tavoitteen saavuttamiseen vaaditaan. Tästä syystä siitä on helppo pitää kiinni.

Mikä sitten tekee Torkjel Hurtigista kykenevän kiipeämään kaikille seitsemälle huipulle? Näin arvioi mies itse:

– Minulla on hyvä vertailukohta siitä, mikä on rankkaa. Sitä ei monilla ole. Kokemukset sekä pääsykokeista että armeijasta ovat tuoneet mukanaan haasteita, joissa olen käynyt pohjalla asti ja noussut sieltä taas ylös lukemattomia kertoja.

– Jos on jo selvinnyt äärimmäisen rankoista kokemuksista, voi aina miettiä niitä, kun on vastaavassa paikassa, ja muistuttaa itseään siitä, että on aiemmin selviytynyt vieläkin pahemmasta. Se auttaa kestämään. Ratkaisevinta on sinnikkyys, Torkjel sanoo.

Entä mikä mahtaa olla mukavinta kotiin palatessa?

– Halata rakkaita ja juoda vettä suoraan hanasta.

Seitsemälle huipulle kiipeäminen on vaativaa myös taloudellisesti. Erityisesti Mount Everestille ja Vinsonille kiipeäminen on haastavaa ja kallista. Jokaisen retkikunnan budjetti liikkuu sadoissa tuhansissa Norjan kruunuissa eli kymmenissä tuhansissa euroissa.

Tähän asti Torkjel Hurtig on suorittanut kaikki matkansa yksin tai kavereiden kanssa ilman oppaan apua. Tämä on pitänyt viiden ensimmäisen kiipeilymatkan kustannukset kohtuullisina. Lisäksi yksin selviäminen tuntuu todelliselta saavutukselta ja on oppimiskokemus. Everestille ja Vinsonille Torkjel ei voi kiivetä ilman opasta.