Atlantin yli soutamalla
Voisitko kuvitella soutavasi veneellä 4 800 kilometrin matkan San Sebastianista Antiguaan 57 päivässä (16 tuntia päivässä!), ja vieläpä vapaaehtoisesti? Todennäköisesti et. Kaksi ruotsalaista nuorta miestä on uskomatonta kyllä tehneet juuri niin. ELIXIA Magazinen toimittaja Rebecca Hammel tapasi miehistä toisen, Stefanin.
Kategoria
Jäsenemme
Kilpailu, johon nämä kaksi ruotsalaista –
Stefan Erlandsson
ja
Erik Grafström
– osallistuivat, on joka toinen vuosi järjestettävä
. Joukkueet soutavat 4 800 kilometriä Atlantin poikki La Gomerasta Kanariansaarilta länsi-intialaiselle Antiguan saarelle. Veneissä on kilpailuluokan mukaan yhdestä viiteen henkilön miehistö. Team Nordic Endurance -joukkue kilpaili kaksihenkisten miehistöjen luokassa.
Stefanilta ja Erikiltä vei yhteensä 57 päivää soutaa heidän 7,4 metriä pitkä ja 1,5 metriä leveä soutuveneensä Atlantin poikki ja he sijoittuivat kolmanneksi kahden hengen miehistöjen luokassa.
Miten kukaan edes saa päähänsä ajatuksen soutaa Atlantin poikki?
– Se oli ajatus, joka kehittyi pitkän ajan kuluessa. Ensimmäisen kerran ajatus, että ”
olisi mahtavaa soutaa Atlantin poikki
” tuli puheeksi jo intissä vuonna 2004, mutta sitten meni vielä yli 10 vuotta, ennen kuin se kävi toteen. Sillä välin ehdin suorittaa koko joukon muita kovia haasteita ja olin nyt valmis johonkin suurempaan. Niinpä vastaus oli selvä, kun armeijakaverini Erik soitti eräänä päivänä ja kysyi, että ”olisiko nyt aika soutaa Atlantin poikki?”
Miten ajatuksesta siirryttiin tekoihin?
– Sen jälkeen, kun olimme asettaneet tavoitteemme, meni vielä reilut kaksi vuotta, ennen kuin todella toteutimme suunnitelmamme. Koska me emme tienneet juuri muuta kuin ”
että haluamme tehdä sen
”, aloimme etsiä tietoa muista ruotsalaisista, jotka olisivat soutaneet saman matkan aiemmin, ja löysimme
. Hän on ruotsalainen ultrajuoksija, seikkailija ja luennoitsija, joka on soutanut matkan Teneriffalta Barbadokselle. Runen lisäksi otimme yhteyttä myös norjalaiseen
, joka hänkin on soutanut Atlantin poikki, sekä
Henrik Bungeen
, joka on Kanadasta Pohjoisnavalle hiihdon maailmanennätyksen haltija. Joitakin keskusteluja ja kirjoja myöhemmin meillä oli paljon selkeämpi kuva siitä, mitä meidän täytyisi tehdä ja ottaa huomioon käytännöllisesti.
– Ensimmäiseksi oli tietenkin löydettävä vene ja kerättävä kokoon muut tarvittavat varusteet. Tässä vaiheessa kontaktimme nousivat arvoon arvaamattomaan. Heiltä saimme apua esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin: millaisen veneen tarvitsisimme, minkä hintainen sen pitäisi olla, mitä emme välttämättä tarvitsisi, vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet ja niin edelleen.
– Toiseksi vuorossa oli analysoida perusteellisesti, miksi jotkut aiemmin kilpailuun osallistuneet olivat epäonnistuneet. Halusimme välttää samat virheet, jotka joku muu oli tehnyt.
– Kolmanneksi täytyi löytää sponsoreita, koska tämä seikkailu on varsin kallis. Se oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä soutu ei ole erityisen suosittu urheilulaji Ruotsissa.
– Lopuksi täytyi laatia treenisuunnitelma seuraavien 1,5 vuoden ajaksi. Fyysiset ja henkiset valmistelut ovat loppujen lopuksi onnistumisen kannalta ratkaiseva tekijä.
Millaisia päivät olivat, pystyittekö lepäämään ollenkaan?
– Jommankumman oli soudettava koko ajan, joten aluksi soudimme kolmessa vuorossa niin, että minä otin ensimmäisen vuoron, sitten soudimme yhdessä ja Erik otti viimeisen vuoron. Silloin, kun minä soudin, Erik nukkui, ja päin vastoin. Siten pystyimme nukkumaan pari tuntia kerrallaan.
– Jouduimme kuitenkin muuttamaan aikataulua melko pian, kun vesipumppu hajosi. Sen jälkeen toisen täytyi pumpata toisen soutaessa. Sen jälkeen soudimme kahdessa vuorossa kolmen sijaan. Öisin soudimme kaksi tuntia kerrallaan niin, että toinen lepäsi ja toinen souti. Saimme unta yhteensä kuusi tuntia yössä kolmeen osaan jaettuna.
Pelottiko teitä missään vaiheessa?
– Kyllä pelotti. Kuolema oli lähellä monta kertaa, ja siitä oli leikki kaukana. Kerran kuusi metriä korkea aalto vyöryi päällemme ja veneemme kaatui. Jouduimme kumpikin veden varaan, ja vaikka olimme köysillä kiinni veneessä, se olisi voinut tulla päällemme ja iskeä meiltä tajun kankaalle. Kerran Erik putosi veneestä keskellä yötä, kun minä nukuin. Onneksi selviydyimme melko ehjin nahoin, mutta juuri silloin olimme melko nöyrää poikaa, Stefan sanoi.
– Matkan varrelle mahtui kuitenkin myös mahtavia hetkiä, kun sää oli hyvä, kun saimme soutaa kevyessä myötätuulessa ja tähtikirkkaina öinä.
Miltä tuntui, kun pääsitte maaliin?
– Voi, se on aivan sanoinkuvaamaton tunne ja äärimmäisen vaikea pukea sanoiksi sellaiselle, joka ei ole itse tehnyt jotain vastaavaa. Kun maa alkoi näkyä, silloin se muuttui todeksi, ikään kuin käsitimme, että ”todella onnistuisimme”. Endorfiinitasoni ei varmasti ole koskaan ollut yhtä korkealla kuin silloin, se oli aivan uskomatonta.
Miten muiden kävi?
– Hyvin. Useimmat pääsivät maaliin asti, vaikka useita veneitä hajosi ja soutajat jouduttiin hakemaan helikopterilla mereltä. Matkaan lähti 16 venettä, ja pisimpään viipyneellä joukkueella matkaan kului 95 päivää. Meidän luokkamme nopein oli englantilainen pari, joka pääsi maaliin neljä päivää ennen meitä.
Voisitko ajatella tekeväsi saman uudelleen?
– Kyllä, mutta vain, jos tukenani olisi hyvä sponsori.
Mikä oli suurin oivalluksesi matkan aikana ja seikkailun jälkeen?
– Matkalla oli uskomattoman paljon aikaa ajatella, ja suurin oivallukseni oli käsittää, mikä elämässä on minulle oikeasti tärkeää. Se antoi minulle laajemman näkökulman erilaisiin asioihin, ja siitä olen iloinen.
Mikä on seuraava haasteesi?
– Minulla on joitain suunnitelmia, mutta mitään ei ole vielä lyöty lukkoon. Niinpä pidän ne vielä salassa, Stefan sanoi.