Syysjuoksua korkealla

Tähän vuodenaikaan olen aika väsynyt kilpailemiseen ja intervallijuoksuun. Olen usein harjoitellut kovaa ennen kautta ja panostanut kaikki voimani niihin kisoihin, joihin olen keskittynyt. Tuntuu kuluvan ikuisuuksia siihen, kun on taas aika ladata akkuja uudelleen ja aloittaa harjoittelu uusia tavoitteita varten. Se ei kuitenkaan tarkoita, että panisin kengät hyllylle, pyörän varastoon ja pakkaisin uimapuvun, vaan se tarkoittaa muutosta. Miten ihmeessä pystyisi pitämään yllä hyvän tason koko pitkän talven ajan ja olemaan menettämättä rakentamaansa pohjaa?

Tämän kysymyksen kysyn itseltäni joka vuosi, ja nyt tiedän vastauksen: muutoksella ja ympäristönvaihdoksella. Lähden pois, vain päiväksi tai pariksi, juoksen metsässä ja vuorilla, tällä kertaa Åressa! Pakkasin laukun ja hyppäsin lentokoneeseen – suuntana Östersund!

Kunnon lämpötilaeroon valmistautuneena (ja varustautuneena laukulla, jossa on 13 eripaksuista fleecepaitaa) yllätyin hieman siitä leudosta ilmasta, joka oli vastassani laskeutuessani lentokoneesta. Perillä Åressa jopa aurinko näyttäytyi. Lähes stressaannuin siitä, että saisin nauttia auringosta, ja halusin siksi vaihtaa nopeasti juoksukenkiin päästäkseni lenkille. Mutta minne? Se oli vielä täysin epäselvää.

Tutkittuani asiaa hieman Åre Trails -sovelluksen avulla löysin erään reitin Östra Vålådalenin läheltä, tarkemmin sanottuna Bäverkrokenin. Se on noin 14 kilometrin taival 600 metrin korkeudella merenpinnasta upeissa maisemissa. Niin ainakin sovelluksessa luki. Olin nyrjäyttänyt nilkkani pari päivää aiemmin. Se oli vielä hellänä ja oli epävarmaa, selviäisinkö reitistä sen kanssa. Päätin kuitenkin kokeilla ja sidoin ja teippasin nilkan kolmeen kertaan ja sitten lähdin ulos.

Reitti alkoi moottorikelkkauralla, suoraan ylöspäin. Jalkojeni alla vilisi enemmän kiviä kuin pystyin laskemaan. Ei mikään paras mahdollinen alusta nyrjähtäneelle nilkalleni, joten oli paras juosta kieli keskellä suuta. Se oli enemmän jumppaa aivoille kuin jaloille. Meni kuitenkin vain reilut kolme kilometriä, kunnes eteen avautui lumoava maisema. Minun oli aivan pakko pysähtyä katselemaan ympärilleni ja ottaa kuvia. Vau, yritäpä löytää tällaista kaupungista!

Sitten juoksin pari kilometriä puulankuilla – niillä on varmasti jokin hienompikin nimi, mutten löytänyt sellaista Googlesta – ja tapasin toisen juoksijan. Ihmettelin, mistä kummasta hän oikein ilmaantui. Sitten pujahdin tiheämpään metsään, ohitin järven, joka oli jo jäässä, ja edelleen pieneen kylään, jossa oli pieniä mökkejä. Siellä pitäisi kuulemma asua ihmisiä, mutta minä en nähnyt vilaustakaan kenestäkään ja asia tuntui keksityltä.

Bäverkroken, missä opasteet ovat? Tyypillistä. En ole huomannut kylttejä ja aloin äkkiä miettiä, että onkohan täällä karhuja. Mitä teen, jos törmään nyt karhuun? Vietän selvästikin aivan liikaa aikaa kaupungissa, ja aloin stressata itseäni karhufantasioillani. Hieman stressaantuneena katsoin juoksijan kelloani, joka näytti kahdeksaa kilometriä, kello oli 16.30, enkä tiennyt, mihin aikaan aurinko laskee.

Niinpä tein nopean päätöksen, että olisi parasta kääntyä takaisin. 16,5 kilometriä myöhemmin olin takaisin hotellilla, vähän kylmissäni, mutta iloisena. Hotellille päästyäni katsoin ansaitsevani kunnon löylyt ja kylvyn poreammeessa, söin vähän, join oluen ja menin nukkumaan.

Toisinaan ihmiset unohtavat, millaisia aarteita pohjoismaisesta luonnosta löytyy. Kuinka paljon sieltä on saatavissa energiaa ja miten mahtavia metsät ja tunturit ovat. Siellä ei tarvitse keskittyä intervalleihin, jotta saisi ajan kulumaan, ja vielä vähemmän musiikin kuunteluun. Lämmin pipo ja lapaset riittävät hyvin. Se on silkkaa juoksunautintoa. Miten olisi uusi uudenvuodenlupaus?

Miksi, oi miksi en tee tätä useammin? Yksi tai pari vapaapäivää tekisi varmasti hyvää työteholleni ja tekisi minusta onnellisemman. Miten olisi uusi uudenvuodenlupaus?

Useampien pitäisi kokeilla tätä – lähteä kotoa, juosta, jättää musiikki kotiin, juosta tuntemusten mukaan, katsella, hengittää ja nauttia! Voin lämpimästi suositella Årea juoksemista varten. Siellä on paljon reittejä valittavana (käytä sovellusta, se auttaa hyvään alkuun, vaikka siinä on omat rajoitteensa). Menen taatusti itse takaisin tutkimaan useampia reittejä!